Oma ihanne-elämäntapa ja sen suunnalta kroppa

En nyt tätä varmaan tiedä, mutta minusta vaikuttaa siltä että jos oman kropan ulkonäkö ei miellytä, niin usein on niin, että toivoo siltä kahta eri ääripäätä samassa asiassa, vaikka että tuollainen ja toisaalta että ei nyt sentään sellainen. Eli kropalle tulee ristiriitaisia vaatimuksia ja niin se vaan lösähtää jonnekin että kaput. Sen sijaan tarttisi löytää oikea itselle sopiva, itselle luonteva vaihtoehto siitä väliltä, että tuota tosiaan arvostan ja sellainen kyllä olenkin, siihen minulla aina riittää puhtia ja energiaa. Ja noin eri piirteiden osalta, liikkumistavan, kehon muotojen kuvastellessa näkemystä siitä, miten elää ihan jo tässä modernissa maailmassa nykyisellään, yms. Mutten sitten varmasti tiedä, että toimiiko noin, luulisin vain, että toimii. Silloin ei siis olisi barbikroppa eikä lösö pussi vaan jotakin siltä väliltä, omantyyppistä, oman elämäntavan ilmaus, jonkinlainen välimuoto ihanne-elämäntapansa ja nykyisten olojen vaatimusten väliltä.

Keinuva käynti

Keinuva kävelytapa, rento, luonnollinen ja tunteva,vapaa-ajan tapaan omanrytminen, näyttäisi liittyvän siihen, kun itsellä on käytössä muutakin viisautta kuin se perusperspektiivi, jonka uomilla kanssakäyminen enimmäkseen on. Jos siis on käytössä esim. nuorten ihmisten tavanomaisin koulumainen lähestymistapa, niin itsellä on muiden elämänaloen viisautta vähän siihen tapaan kuin uskonnon tai elämänviisauden oletetaan olevan. Esim. toisenlainen kulttuuriperintö, toisenlainen ammatti painotuksineen ja lähestymistapoineen, eri määrä lomaa viime aikoina, harrastus, johon uppoaa kiehtoutuen, tms.